Ohjaaja-käsikirjoittaja Richard Curtis yhdistää valkokankaalla aikamatkailun ja rakkauden kiehtovat teemat. Lopputulos on samalla tapaa lämminhenkisesti onnistunut kuin Rakkautta vain, jonka hän myös käsikirjoitti ja ohjasi.

Elokuvan päähenkilö on 21-vuotias nuorukainen Tim Lake (Domhnall Gleeson). Uudenvuoden juhlien jälkeen Timin isä (loistava Bill Nighy) kertoo hänelle uskomattoman asian: suvun miehillä on kyky matkustaa ajassa taaksepäin. Ja sitähän on Timin heti kokeiltava. Tämän enempää en kerro elokuvan juonesta.

Elokuva on hyvä, vaikka käsikirjoitus on paikoin laahaava ja alleviivaava. Lisäksi Curtis olisi voinut ottaa vielä enemmän irti aikamatkailusta ja sen vaaroista. Näyttelijät ovat erinomaisia, ja elokuva on visuaalisesti ja tunnelmallisesti vaikuttava.

Vaikka elokuva pohtii aikamatkailua, on se ennen kaikkea elokuva

  • elämän pienistä hetkistä
  • läsnäolosta
  • kiitollisuudesta.

Älä tuhlaa aikaasi, katso Oli aikakin mitä pikimmin, ja jaa tämä blogipostaus ystävillesi.

Carpe diem!